Breakdown is a breakthrough

Kauan odotettu kesä tuli viimein - ja hujahti ohi. 

Kevätkauden viimeiset agitreenit olivat meidän osalta täysi fiasko ja katastrofi. Karman hitusen parantunut vireenhallinta tuntui kadonneen täysin ja pakka levisi kuin jokisen eväät. Itku kurkussa revin koirani syrjemmälle rauhoittumaan ja treenien loppuosa menikin siinä, että sain tuon ilmestyskirjan pedon jotenkin tolkulliseen mielentilaan. Onneksi sisko oli sattumalta tullut treenejä katsomaan, henkistä tukea todella tarvittiin.

Kesätauolle lähdettiin siis sekavissa tunnelmissa - olin lähes varma, että meidän agiliidot saa jäädä määrittelemättömän mittaiselle tauolle. 

Vähän tämän jälkeen Karmaparka sai mielettömän paniikkikohtauksen metrosiedätystreeneissä, niin pitkän matkan päässä, ettei se koskaan ennen ole sillä etäisyydellä korvaansa lotkauttanut. Itku ei ollut enää kurkussa.
En pystynyt edes katsomaan Karmaa. Tunsin itseni maailmanhistorian epäonnistuneimmaksi koiranomistajaksi. Minä ja mun harrastuskapineeni, jota ei voi edes kotipihasta pidemmälle viedä.

Kyseenalaistin ihan kaiken. Mun kilpailuhinkuni, koulutusmetodini (olenko mä ollut väärässä kaikki nämä vuodet, kun olen uskonut positiivisen vahvistamisen olevan se paras tie?) ja osaamiseni...Pitäisikö mun olla tiukempi vai lepsumpi? Osaisiko joku muu paremmin ymmärtää tätä koiraa? 

Karma + juna = ei ongelmia 

Onneksi oli kesä ja loma. Tehtiin kaikkea muuta. 
Käytiin metsälenkeillä, heiteltiin palloa, mentiin mökille. Lojuttiin sohvalla ja rapsuteltiin. Ei tehty mitään, minkä voisi luokitella harrastamiseksi. 

Lojumme, emme harrasta

Vasta loman loppusuoralla alettiin vähän näpertelemään. Puolivahingossa tehtiin takaakiertoja mökillä ja luoksetulon stoppeja anoppilan nurmella, vireenhallintaa palloa heitellessä. Oli aika hauska tehdä yhdessä.

Tultiin kaupunkiin ja käytiin vähän tarkoituksellakin treenaamassa. Iltalenkeillä mentiin leikkimään metroaseman lähelle. Ja lähemmäs. Päästiin siihen pisteeseen, että Karma repii mun kanssa lelua metroaseman SISÄLLÄ. Jos ihmiset käy ahdistamaan, voi tulla mun taakse syömään. Ja sitten leikitään. Taas on itku kurkussa, mutta nyt ylpeydestä ja ilosta. Ehkä me joskus vielä mennään metrollakin, mutta sillä ei ole kiire. :)

Into ja Karma - mallioppimista vanhuskoiralta <3 

Syyskauden ensimmäisiä agitreenejä jännitin niin paljon, että voin huonosti ja ajoin kahdesti liittymän ohi. 
Ennen treenejä käytiin vielä tekemässä pieni on/off - treeni ja sitten mentiin kentälle r-a-u-h-a-l-l-i-s-e-s-t-i.
Karma oli pätevä ja tarjosi maahanmenoja aina kun alkoi liikaa kuumottamaan.
Aidassa kiinni ollessaan räkytti vähän, mutta "normaalin" verran. Agilitykentällä saakin vähän ärsyttää toimettomuus. Omalle vuorolle tultiin myös nätisti, tehtävien välissä oli hiukka korvattomuutta, mutta taas "normaalin" verran. Toisella kentällä vapaatreenanneesta sheltistä luopui myös hienosti, kun annettiin muuta hommaa tilalle. Kokonaisuudessaan hyvät treenit Karmalle.

Agilityn suhteen päädyin ratkaisuun, että treenataan nämä syystreenit loppuun, mutta talveksi jäädään näistä hommista tauolle. Mun täytyy ennen jatkamista miettiä miten haluan tätä lajia jatkaa..

Nyt ollaan päästy tokotreeneissäkin kunnolla vauhtiin. Hurjasti ei olla tehty vielä uutta, vaan enemmänkin ollaan keskitytty MUN tekemiseen. Pidän tarkemmin huolta treenien kirjaamisesta ja aikatauluttamisesta. Ilman ajastinta ei tehdä toistoja ja muutenkin pohdin enemmän mitä tehdään ja miksi.

Tänään tehtiin seuraamista vieraammalla kentällä ja aika kovassa häiriössä (toiset koirat koirapuistossa). Kestoa tehtiin vahvisteaikataulun ykköstason (5,2,6,3,7,3..) mukaan. Lisäksi pidin erityistä huolta oikeasta seuraamisen paikasta, ettei lipsuta edistämisen puolelle... Tehtiin 5x1min, mikä oli ihan ehdoton maksimi noin kovassa häiriössä, 30s olisi voinut olla jopa parempi.
Paluumatkalla tehtiin myös 2 paikkamakuuta, 30s ja 1min. Pysyi hyvin, mutta heittää nyt helposti lonkalle (käy = arkipaikkis) joten vihje-erottelua edessä...

Kisahinku nostaa taas päätään kun treenit sujuu.. Rally-tokon viralliset tai möllitoko voisi olla poikaa vielä ennen joulua. Muuten kisat saa jäädä keväälle, mieluummin tehdään nyt järki kädessä ja rauhallisesti. :)