So much to do so little time

Missä välissä kesä ehti jo tulla? En oikein osaa sisäistää mihin toukokuu oikein hujahti..

Tuntuu ettei olla saatu oikein mitään aikaiseksi mun työkiireiden ja sairastamisen takia, mutta taidettiin me jotain silti tehdä.

Ihan uutena juttuna päästiin aloittamaan vihdoin ja viimein AGILITY. Siis ihan oikea, kunnollinen agility. Seuran jäseninä ja säännöllisellä treenivuorolla.

Heti ekoissa treeneissä selvisi kaksi asiaa:
Ensinnäkin, Karma on loistava. Karma osaa. Ainoat jutut joita sille tarvitsee ehkä enemmän opettaa, on kepit ja kontaktit, mutta muuten agility on sille helppoa kuin heinänteko.
Toisekseen taas, mä olen auttamattoman ruosteessa (2 vuoden totaalitauko "yllättäen" näkyy jossain) ja lisäksi mun ohjaaminen on lähtökohtaisesti aika maneerista ja siten Karmalle aivan vääränlaista. Hitaasta medikoirasta superrrrrnopeaan maxiin vaihtaminen ei näemmä ole ihan kivutonta.

Luvassa siis paljon valssiharjoittelua sun muuta pientä ohjaustreeniä iltalenkkien lomassa.

Kolmas asia joka noissa ekoissa treeneissä tuli ilmi, oli se, ettei Karman vireenhallinta ole ihan kohdillaan. Lähinnä ongelmaa siis aiheuttaa toiset juoksevat koirat (paikallaan olevat tai rauhallisesti liikkuvat eivät aiheuta suuria tunteita). Viereisellä radalla kiitänyt kelpie sai K:n kupin niin totaalisesti nurin, että kesti useita minuutteja saada koira edes syömään. Tämä tuli mulle aikamoisena yllärinä, kun Karmalla ei tätä oikeastaan koskaan ennen ollut. Sitä ei ole saanut noin totaalisesti kiihtymään mikään muu, kuin nokan edestä lähtevä rusakko ja siinäkin asiassa ollaan edistytty valovuosia vastaehdollistamisen kanssa.

Noh, asiassa ei auta muu kuin ottaa härkää sarvista ja alkaa rakentamaan sitä olematonta vireenhallitaa askel kerrallaan.

Heti näiden vireöveri-treenien jälkeen oli kauan odotettu Wirneen leiri. Paikkana oli Kunkkula, Hartolassa sijaitseva koiraleirikeskus. Puitteet oli kohdillaan ja oli mahtavaa päästä tutustumaan laajemminkin Wirneen koiriin ja kasvatin omistajiin.
Karman kanssa oltiin ilmoittauduttu tokoryhmään, mutta aika vahvasti viikonloppu meni teemalla vireenhallinta. Muutamat hyvät vinkit saatiin kuitenkin kapulanpitoon, perusasentoon ja seuraamiseen.
Itku ei ollut kaukana, kun aika karmean päivän loppupuolella (kaatosadetta, remmissä vauhkona riuhtova ja karjuva koira samalla kun muut tekee vaikkataivastippuisiniskaan-tasoisia paikkamakuita..) sain ehkä parhaat kehut tähän asti: Olen tehnyt pohjatyöt tokolle hyvin ja meillä on hyvä suhde, Karmalla on hyvä draivi ja toistonkestävyys, mutta se on selkeästi hitaasti kehittyvä koira jolle pitää antaa aikaa kasvaa, etenkin fyysisesti, mutta myös pääkopaltaan (vireenhallita kröhöm). Mulla on kuulemma käsissäni lupaava tokokoiran alku.

Kuva: Jenny Söderlund

Vireenhallintaa ollaan siis tehty paljon viimeiset viikot ja muu onkin jäänyt vähän vähemmälle. Edistymistä on myös tapahtunut jo, kierrokset eivät enää kohtuullisella etäisyydellä nouse ihan maksimiin, etenkin jos tarjolla on jotain muuta jännää toimintaa, kuten putkia agiradalla..Tästä täytyy kirjoittaa ihan oma juttunsa, on sen verran laaja-alainen aihe. :)

Metroasiaa ollaan edistetty lähinnä lenkkeilemällä metroaseman lähellä, tavoitteena se, että voitaisiin kävellä aivan aseman vierestä ilman stressireaktiota. Pysytään siis turvallisesti ärsykekynnyksen alapuolella. Nyt jos koska kysytään kouluttajalta sitä malttia.
Tällä hetkellä ärsykekynnys on 50m päässä aseman alueesta.