Nyt mulla on koira, joka hinkuaa pientareelle hajujen perässä, kuumuu vastaan tulevista koirista ja on välillä niin ajatuksissaan, että vaikuttaa melkein autistiselle. Karmasta on tullut teini. Voi miten hauskaa.
Jotta australianpainajaisesta saataisiin taas australianpaimen, on ehkä syytä tehdä pieni sääntökatsaus:
Oma paikka
- Vahvistetaan omalle paikalle rauhoittumista aina kun hakeutuu sinne omasta aloitteesta
- Omalle paikalle aina kun jotain kiihdyttävää tapahtuu/on tiellä tms. (ovikello, E riehuu, kani spurttailee)
- Jos käsketty omalle paikalle, saa poistua vain luvan kanssa
Uloslähtö
- Ulos pääsee vain rauhallisena
- Kiihtymisestä poistuu mahdollisuus ulosmenoon (takki takaisin naulakkoon, avaimet pois kädestä jne. > asiat etenee vain kun istuu/makaa rauhassa.
- Ovesta ulos katsekontaktilla
Luoksetulo
- Käsky vain kun voi olla satavarma, että koira tulee (tarvittaessa jälkiliina)
- Superpalkka ja mielellään myös vapautus
- Intensiivitreenejä mahdollisimman monessa paikassa ja eri häiriöissä (linnut, oravat, pallot, toiset koirat..)
Hihnakäytös ja ohitukset
- Vain löysällä hihnalla eteenpäin
- Rauhallisuus
- Monipuoliset palkkiot > pääsy haistelemaan, pääsy vapaaksi, keppi..
- Ohituksissa palkkaamisen aloittaminen ajoissa, vahvistetiheyden maksimointi, keskittyminen vain omaan koiraan. Etäisyys ohitettavaan tilanteen mukaan. Superpalkat aina.
 |
| Tarkkaavainen koiralapsi |
Ja jos jostain vielä sais metritavarana pitkää pinnaa niin olis ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti